Henni on käynyt virtuaalisen eläinlääkärin tarkastuksessa 12.09.2009: Lonkat A/A, Polvet 0/0, Kyynärät 0/0, Silmät OK. Rokotukset voimassa ja terveeksi todettu.
Henni osoitti jo muutaman kuukauden ikäisenä kovaa intoa lintuja kohtaan. Kantava haukkuääni lähti raikaamaan halki kennelin maiden. Pienellä koiranalulla vielä kun oli kovinkin kitisevä ja korkea ääni, oli melu huumaavaa! Paljoa tyttöä en silti viitsinyt komentaa hiljenemään, ihan hyvähän se oli että vaistoja löytyi. Kasvattaja oli asiasta kuultuaan mielissään, oli hänellä työskentelykykyyn painottavana kasvattajana siis hyvïä yhdistelmä tullut valittua, sillä Hennin sisaruksillakin olivat vähintään pienet vietit hyvin nuorena jo heräilleet.
Henni on ketterä pieni pakkaus, joka on hyvin kestävä jokasään kulkija. Usein on tullut testattua sen työskentelykykyä eri olosuhteissa, mm. pimemmällä, sateella ja toisten koirien kanssa yhdessä, mutta jokainen kerta on sujunut moitteettomasti. Erilaisia maasto-olojakin on tullut kokeiltua. Myöskin nenä koiralla on kohdallaan, jälkien seuraaminen tuntuu näes olevan rodun keskitasoa korkeampi. Nartun isä Metsämies saisi olla ylpeä jälkeläisestänsä joka vaikuttaa yhtä hienolta työkoiralta kuin ks. uros.
Tyttö on luonteeltaan uskollinen ja tottelevainen jolle on myäs luotu toimivat aivot. Usein on tullut myös huomattua todeksi toisinaan kuultava lause jota rodun parissa mainitaan: "yhden ihmisen kanssa metsästä koira". Henni ei suostu työskentelemään vieraiden ihmisten käskyn alla ollenkaan, vaan vaati minut ohjaajaksi. Vieraan kanssa narttu tuntuu unohtavan peruskäskyt ja muutkin asiat joita on tullut harjoiteltua useita kertoja.
Työskennellessään, oli tilanne tai laji mikä tahansa, Henni on valpas ja hyvin rohkea. Isompia eläimiä kohtaan se ei ole juurikaan osoittanut innostusta metsällä vaikka mikseivät nekin kelpaa, mutta lintujen kanssa odottaa välillä melkein ylikuumeneminen. Hennin koko olemus kuvastaa intoa ja jännitystä sen huomatessa linnun. Koirasta näkee sen pinnistävän itsensä äärimmilleen ettei se tekisi mitään typerää. Ja lopulta alkaa ilmoitushaukku, "hei täällä se on, lö;ysin linnun".
Kotona tyttö on melko huomaamaton eikä vaadi rapsutteluja, vaikkei silloin tällöin pane pahakseen pieniä rapsutustuokioita ihmisen aloitteesta. Vieraista se ilmoittaa muutamalla haukulla, käy ovella tervehtimässä ja häipyy sitten taas omille teilleen. Lapsien kanssa Henni ei käyttäydy erilaisesti ja on melko sietäväinen heitä kohtaan, mutta nauttii enemmän aikuisten seurasta. Naiset kelpaavat hieman paremmin seuraksi Hennille kuin miehet, jostain tuntemattomasta syystä. Ihmisten kanssa leikkimisestä narttu ei juurikaan välitä vaikka onkin yhteistyökykyinen ja kiitettävän avoin muuten, mutta koirien kanssa se ottaa mielellään vetoleikkejä tai painimatsin ja vaikka toisenkin. Vieraitakin koiria kohtaan se on hyvin suvaitsevainen.
Näyttelykäynneillä Henni on iloisena muiden koirien joukossa, joskus hieman turhankin paljolla leikkimisenergialla varustettuna jota kyseisissä tapahtumissa ei tarvittaisi. Tuomareille se esittää muutamat hännänheilautukset ja seisoo silloin tällöin saatavien herkkupalojen avulla erittäin hartaasti paikoillaan. Naistuomarit saavat katsoa hampaat ilman ongelmia, miestuomareilla tapahtuu yleensä yksi perääntyminen, sitten tuomarin käden haistelu ja vasta sen jälkeen toimenpide sujuu yhtä kauniisti kuin naisten kanssa. Liikkeessä neiti innostuu toisinaan hieman lisäämään vauhtiaan laukkaan, mutta silloin pieni huomautus Hennille riittää ja tahti hidastuu taas mukavaan raviin.
Isä Metsämies on metsästyksessä maailmallakin tunnettu ja jalostuksellisesti arvokas pohjanpystykorva, jonka tyäkyky on vertaansa vailla. Se on ollut isojen metsästysporukoiden seurassa ja nähnyt kaikkea kaniineista karhuihin. Metsot ovat osoittautuneet kuitenkin sen erikoisalaksi, näyttelymenestystä on kertynyt parhaimmillaan yhden ROP -sijan verran. Metsämiehen molemmat vanhemmat ovat sekä metsästyksessä että näyttelyistä valioituneita koiria, jotka jälkeläisensä tapaan haukkuvat hyvin metsoa.
Emo Pippurisumun Runolinnun Kukinta on neljän maan muotovalio sekä lähes metsäjäljeltä valioitunut narttu, joka haukkuu ainoastaan pienriistaa. Itseasiassa se pelkää isompia eläimiä kuten hirveä. Pippurisumun Runolinnun Kukinnan isä on kisaamaton mutta erittäin hyväluonteinen uros, emo taasen on täysin käyttäpuolen menestynyt ja useita pohjoismaiden voittotitteleitä napsinut narttu. Isänisä on norjalaistuonti. Suku on yllättävän terve, esimerkiksi vain isällä on todettu B/B lonkat, muut ovat täysin A -lonkkaisia.
